Bo ssäm

Mureaa possua

Sunnuntain kunniaksi valmistimme bo ssämiä. Se on korealainen ruokalaji, jossa mureaa possua (resepti alla), kimchiä ja erilaisia kastikkeita kääritään salaatinlehteen. Ihanan rentoa ruokailua ja jokaisesta salaattikääröstä voi tehdä erilaisen ja omaan makuun sopivan. Lisäksi tämän mahtavan ruokalajin valmistaminen on naurettavan helppoa ja vähän vaivaa vaativaa. Reseptin löysin Martha Stewartin nettisivuilta ja tämän lisäksi lisäkkeisiin otin mallia Me naiset -nettisivuilla olleesta Minka Björckiin liittyvästä artikkelista.

Bo ssäm, possu näyttää kuvassa palaneelta, vaikka se ei sitä ollut

Jos teet kimchin itse, niin muista valmistaa se joitakin päiviä aikaisemmin, jotta se kerkeää tekeytyä hyvin. Kimchin lisäksi teimme kevätsipuli-inkiväärikastiketta (resepti alla). Näiden lisäksi meillä oli pilkottua punaista chiliä, inkivääriä, riisiä ja mummon kurkkuja. Lisäkkeeksi voi oikeastaan laittaa mitä vaan. Käsittääkseni tulinen kastike on bo ssämissä yleisesti käytetty kastike, mutta korvasimme kastikkeen chileillä. Ohjeen mukaan kääröön olisi tullut myös ostereita, mutta ne jätimme tällä kertaa pois.

Korianteri, chili

Etsiessäni kaupasta sopivaa salaattia kääreeksi näin vuoden ensimmäiset varhaiskaalit, joten päätin ottaa niitä. Varhaiskaali sopi kääreeksi erittäin hyvin, joten kannattaa testata jos vain on mahdollisuus. Mietin myös roomansalaatin ostoa, mutta eiköhän salaatti kuin salaatti aja asian.

 Reseptin mukaan lihan tulisi olla pork buttia. Tämä ei siis ole possun perää, vaan ennemminkin olkapäätä. Kaupassa arvoin kasslerin ja etuselän välillä, mutta lopulta päädyin ostamaan 1,5 kg painavan luullisen etuselän. Veljeni kokeili samaa reseptiä kasslerilla, ja lihasta oli tullut kuulemma hyvää, joten eiköhän kummatkin osat sovi yhtä hyvin tähän reseptiin.


Mureaa possua

1. päivä

1,5 kg porsaan etuselkää
1 dl sokeria
1 dl suolaa

Sekoita suola ja sokeri keskenään. Hiero seos possun ympärille. Laita possu astiaan ja peitä astia  kelmulla. Laita se jääkaappiin vähintään kuudeksi tunniksi, mielellään yöksi. 

2. päivä
1/2 rkl suolaa
3 rkl ruokokidesokeria

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Possusta on irronnut jääkaapissa nestettä, joten kaada neste pois ja laita possu takaisin kuivaan uunivuokaan. Laita possu uuniin noin neljäksi tunniksi. Voitele lihaa tunnin välein uunivuokaan irronneella rasvalla. Liha on sopivaa kun se on kypsää ja sen saa helposti revittyä palasiksi haarukalla. Ota liha pois uunista ja nosta lämpötila 250 asteeseen. Sekoita sokeri ja ruokokidesokeri keskenään ja laita seos possun pinnalle. Laita possu takaisin uuniin ja anna pinnan paahtua mukavan ruskeaksi, noin 10-15 minuutin ajan.

Murea possu revittynä

Kevätsipuli-inkiväärikastike
2 dl pilkottua kevätsipulia
noin 2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
loraus öljyä (me käytimme seesamiöljyä)
pieni loraus soijaa
erittäin pieni loraus etikkaa
ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. Anna olla jääkaapissa 20 minuuttia ennen tarjoilua.

Kevätsipuli-inkiväärikastike

Kun kaikki lisäkkeet ovat valmiita, niin salaatti käteen, revi possua sopivan verran salaatin sisälle ja päälle omaan makuun sopivat lisäkkeet ja ei kun nauttimaan!

Bo ssäm!

Simaa!

Pian se on taas täällä, nimittäin vappu. Simaa ei vaan voi ostaa kaupasta, vaan se on tehtävä itse, koska sen tekeminen on tosi helppoa ja maku niin paljon parempaa kuin kaupan tuotteissa. Valmistumiseen menee joitakin päiviä, joten varatkaa tekeytymiseen aikaan. Kylmässä sima on valmista noin viikossa, lämpimämmässä nopeammin. Ohje on hesarin sivuilta.

Simaa! Rusinoita on paljon, mutta ne ovat niin hyviä

Monissa ohjeissa sitruunat viipaloidaan kuoren ja valkoisen osan kera, mutta suosittelen näkemään hieman vaivaa sitruunan kanssa. Sitruunan valkoinen osa tekee simasta hieman kitkerän, joten se kannattaa jättää kokonaan pois. Perunankuorimaveitsellä kuoren saa helposti irti, jonka jälkeen valkoinen osa lähtee helposti kuorimalla pois. Sitten vaan kuoret ja hedelmäliha kattilaan juoman sekaan.

Sitruunan kuoret ja hedelmäliha

Avatkaa pullot varoen, nimittäin viime vuonna avasimme pullon varomattomasti ja suurin osa pullon sisällöstä oli sillä silmäyksellä keittiön katossa, seinillä ja lattialla rusinoiden kera.

Sima

5 l vettä
2 sitruunaa (luomu)
4 dl fariinisokeria
4 dl sokeria
noin herneen kokoinen nokare hiivaa
rusinoita

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää sokerit. Pese sitruunat huolellisesti harjaten lämpimällä vedellä. Kuori keltainen kuori ohuelti perunankuorimaveitsellä. Irrota sitruunoista valkoinen kuoriosa ja viipaloi sitruunat. Lisää sitruunan kuorisuikaleet ja viipaleet siman joukkoon ja anna jäähtyä haaleaksi. Liota herneen kokoinen hiivanokare nestetilkkaan ja sekoita juomaan. Anna käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Pudota jokaiseen pulloon muutama rusina ja siirrä pullot kylmään. Siman valmistuminen vie viileässä noin viikon. 

Mummon kurkut

Valmiit mummon kurkut tarjolla

Isoäidin kurkut, hölskytyskurkut, etikkakurkut.. Nimiä on vaikka mitä, mutta ymmärtääkseni kaikki nimet viittaavat samaan tavaraan, eikö? Isoäitini aina tekee näitä kurkkuja kesäjuhliin, joten mummon kurkut sopii täydellisesti nimeksi.  Olen suuri etikan fani, ja saankin aina kuulla lähipiiriltäni tästä tuotteen suurkulutuksesta. Etikassa olevat kurkut ovat ihania ja niiden valmistus on uskomattoman helppoa ja nopeaa. Kurkut sopivat lisäkkeiksi ihan tuollaisenaan, mutta tällä kertaa kurkut olivat osa bo ssämiä.

Kurkut odottamassa mausteita

Resepti löytyi ruokalan sivulta. Meiltä uupui fenkolin siemenet, jotka varmasti olisivat tuoneet mukavaa vivahdetta kurkkuihin. Vaikka ruokalan reseptillä tehdyt kurkut olivat erittäin maukkaita, niin pitää silti seuraavalla vierailukerralla varmistaa mummoltani, että onko hänellä jokin tietty salainen ainesosa näihin kurkkuihin. Mummot nimittäin usein tietävät ne parhaat reseptit.


Mummon kurkut

1 kurkku
1 rkl tuoretta tillisilppua
1 tl suolaa
2 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria
1/2 tl fenkolin siemeniä

Leikkaa kurkku siivuiksi. Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa. Sulje purkki ja sekoita voimakkaasti. Tarjoile kurkut heti tai nosta ne kylmään. Kylmässä seisoessaan niistä irtoaa nestettä ja ne maustuvat paremmin.

Mummon kurkut maustumassa

Kimchi

Aasialaista ruokaa on aina kiva tehdä, koska ruoasta tulee varmasti hyvää! Tällä kertaa päätin valmistaa kimchiä, jota on tarkoitus tarjoilla bo ssämin kanssa. Kimchi on kiinankaalista valmistettu korealainen ruokalaji. Sitä voidaan valmistaa myös retikasta, mutta käsittääkseni yleisemmin sitä valmistetaan kiinankaalista. Reseptistä on varmasti olemassa yhtä monta variaatiota kuin on kokkejakin, mutta minä päätin valmistaa kimchiä Martha Stewartin sivuilla olevan reseptin mukaan, koska se oli linkitetty samoilla sivuilla olleen bo ssämin kanssa. Resepti on David Changin käsialaa.

Valmis kimchi

Kimchi kannattaa valmistaa pari päivää ennen syömistä, koska eri vaiheet vaativat jääkaapissa olemista ja maustumista. Kimchi on parhaimmillaan 2 viikon kuluttua valmistamisesta ja se tulisi syödä pois kuukaudessa. Reseptiin tulee erittäin paljon valkosipulia, joten jos et ole sen fani, kannattaa valkosipulin määrää vähentää. Myös inkivääriä tulee reilusti. Lisäksi vähensin hieman chilin määrää, jotta kimchi ei olisi liian tulista. Jätin myös pois suolatut katkaravut, koska Rovaniemellä ei ole kauppaa joka myisi niitä.

Kimchi

1. päivä
1 kokonainen kiinankaali
2 rkl sokeria
2 rkl suolaa

Leikkaa kiinankaali palasiksi. Ripottele päälle suola ja sokeri. Laita kiinankaali yöksi jääkaappiin. 

2. päivä
20 valkosipulin kynttä
n. 5 cm inkivääriä
1/2 dl kuivattua chilimurskaa
1/2 dl soijaa
1/2 dl kalakastiketta
1 dl sokeria
suolaa (korvaamaan suolatut katkaravut)
1 dl silputtua kevätsipulia
1 dl suikaloituja porkkanoita

Kuori valkosipulin kynnet ja inkivääri. Laita ne tehosekoittimeen, kunnes ne ovat ihan silppua. Sekoita silppu chilimurskan, soijan, kalakastikkeen, suolan ja sokerin kanssa. Seoksen tulisi muistuttaa paksua salaattikastiketta. Jos se on liian paksua, lisää hieman vettä. Lisää lopuksi kiinankaali, kevätsipuli ja porkkanasuikaleet. Peitä seos kunnolla ja laita se jääkaappiin ainakin 24 tunniksi maustumaan.

Silputtu valkosipuli ja inkivääri

Poron sisäfileetä ja karpalokastiketta

Meillä oli jo muutaman viikon ollut pakkasessa lahjaksi saatua poron sisäfileetä, jonka päätimme viimeinkin valmistaa. Poroa on tullut syötyä usein ja erilaisissa muodoissa, mutta ainakaan muistaakseni en ole koskaan maistanut poron sisäfileetä, saatikaan valmistanut semmoista herkkua itse. Seuraksi päätimme tehdä karpalokastiketta, koska poro & karpalo -yhdistelmä kuulosti sopivan lappilaiselta. Nämä herkut nautimme minttuporkkanoiden ja aikaisemmin tekemiemme valkosipuliperunoiden kanssa.

Poron otimme jo edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Syöntipäivänä otimme sen muutamaa tuntia aikaisemmin pöydälle lämpenemään. Mitään marinadia emme tehneet, vaan paistoimme fileet voissa pannulla niin, että ne saivat kauniin värin pintaan. Tämän jälkeen vähensimme lämpöä ja annoimme niiden vielä hieman kypsyä niin, että sisälämpötila oli noin 44 astetta. Kääräisimme lihan vielä folioon vetäytymään. Veljeni oli saanut samaista lihaa ja hän oli valmistanut sen mökillä hieman "puutteellisissa" keittiössä. Lihaan hän oli ottanut pikaisesti väriä pannulla, jonka jälkeen liha oltiin kypsennetty saunakiukaalla. Oli kuulema onnistunut hyvin.

Karpalokastike ei ollut ehkä niin täydellistä kuin toivoimme, mutta kyllä sitä silloin tällöin voi valmistaa. Kastikkeen ohjeen löysin metsätysinfo.com sivuilta. Riistafondin ja veden korvasimme suolalla ja noin 2 dl:lla itsetehtyä porolientä. Jouduimme keittämään kastiketta himan neuvottua pidempään kasaan.

Karpalokastike

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl meijerivoita
2 dl punaviiniä
1 dl vettä
1 dl karpaloita
2 rkl fariinisokeria
1 tl riistafondia (tämän ja veden korvasimme itsetehdyllä poroliemellä)
mustapippuria
suolaa

Kuori ja hienonna molemmat sipulit ja kuullota voissa kattilassa. Lisää punaviini, vesi, karpalot, fariinisokeri, riistafondi ja mustapippuri. Keitä niin, että nesteestä on jäljellä 2/3. Soseuta sauvasekoittimella ja tarkista maku, lisää maun mukaan suolaa tai fariinisokeria.

Vihreää parsaa, parmesaania ja voisulaa

Tavakseni on tullut hankkia parsaa pääsiäisen tienoilla, joten niinpä tein tänäkin vuonna. Kaupasta mukaan tarttui nippu vihreää parsaa, vaikka se ei ollutkaan ihan parhaassa kunnossa. Mielestäni parsa on parasta voisulan ja parmesaanin kanssa, joten tällä kerralla valmistimme sen juurikin näin.

Parsan kanta on puinen, joten se tulee leikata pois. Suunnilleen 3cm voi helposti ottaa pois, riippuen vähän parsan tuoreudesta. Älkää kuitenkaan tehkö tätä niin kuin äitini mies teki aikanaan: Äitini on kova tekemään ruokaa ja hän tietää paljon ruoasta. Mies halusi tehdä tämän vuoksi äitiini vaikutuksen valmistamalla hänelle illallisen, johon sisältyi keitettyä parsaa. Hän ei ollut ikinä syönyt parsaa, joten pikaisesti ohjeen luettuaan hän sitten leikkasi parsojen nuput pois. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta vieläkin hänelle kuittaillaan asiasta. Eli ei näin! Nuput ovat ihanan rapsakoita ja parsan paras osa, joten leikatkaa ne puiset kannat pois. Yksi hyvä keino on napsaista kanta poikki käsin, koska tällöin "sitkeä" osuus lähtee varmasti pois. Lisäksi nupun alapuolelta voi kuorimaveitsellä varovasti kuoria parsan kuoren pois. Itse en tätä aina tee, mutta jos parsan kuori näyttää huonolta tai paksulta, niin sitten kuorin sen pois.

Parsat voi keittää vedessä tai höyryttää. Keittäessä tapanani on laittaa veteen suolaa, hiukkasen sokeria ja toisinaan myös voita. Sokeri ilmeisesti poistaa varsinkin valkoisen parsan kitkeryyden (kai?). Keittoaika on noin 5 minuuttia, vähän riippuen parsan koosta. Parsan tulisi olla hieman rapsakka, joten älä keitä sitä liikaa. Höyrytys kestää pidempään, suunnilleen 15 minuuttia. 

Sulatimme voisulaa noin viiden ruokalusikallisen verran kattilassa. Kaadoimme sen kypsien parsojen päälle ja perään raastoimme parmesaania ja tuoretta mustapippuria. Yksinkertaista, mutta niin herkullista!

 

Muita klassisia tapoja syödä parsaa on tarjota sitä hollandaisekastikkeen kanssa taikka kääräistä parsan ympärille parmankinkkua. Myös sitruunaa voi lisätä parsojen päälle. Nyt odotankin vesi kielellä ensi viikon maanantaina (16.4) alkavia Ravintola Lasipalatsin parsaviikkoja, jotka kuuluvat kiinteästi kevääseen!

Pitkäperjantai

Pitkäperjantain kunniaksi teimme alkuun juustoista savuporokeittoa. Äitini teki tätä keittoa joitakin vuosia sitten erittäin usein, mutta jostain syystä resepti sittemmin unohtui laatikon pohjalle. Viime viikolla mieleeni muistui tämä maittava keitto ja onneksi resepti vielä löytyi. Resepti on leikattu jonkin lehden mainoksesta ajat sitten.

Keitto poikkeaa perinteisemmästä lappilaisesta savuporokeitosta, johon yleensä tulee tuorejuustoa tai sulatejuustoa, koska tekemääni keittoon tulee raastettua emmentalia. Lisäksi opiskelijabudjettimme vuoksi korvasimme savuporon savustetulla hevosella, joka ajoi asiansa oikein hyvin. Myös jokin muu savustettu, suolainen liha kelpaa. Savunautaa äitini ainakin käytti kun keittoa tarjoiltiin arkisemmissa merkeissä. Pohdin myös, että pororouhe voisi sopia keittoon. Lisäksi viimeinkin pääsin kokeilemaan kokonaista muskottipähkinää, jonka olin saanut tuliaisiksi Intiasta. Tietenkin tavallista Santa Marian jauhettua muskottipähkinää on tullut käytettyä, mutta kokonainen pähkinä oli uusi tuttavuus. Kuori murtui hyvin ja pähkinän sai raastetuksi tavallisella raastimella.

 

Pääruoaksi teimme marinoituja lampaankyljyksiä, valkosipuliperunoita ja punaviinikastiketta. Kyljykset laitoimme marinoitumaan aamulla jääkaappiin. Marinadiin laitoimme reilusti valkosipulia, rosmariinia, öljyä, soijaa, coca-colaa ja hieman balsamicoa. Mitään määriä en mene neuvomaan, vaan kaikkia sen verran sopivassa suhteessa, että marinadi maistuu hyvältä ja kyljykset peittyvät. Kyljykset käytimme pannulla väriä saamaan ja laitoimme ne uuniin 150 asteeseen. Kun sisälämpötila oli noin 55 astetta, otimme ne pois annoimme niiden vetäytyä hetken folion alla.

Valkosipuliperunoissa käytimme tavanomaista reseptiämme. Tykkäämme laittaa perunat kuorineen, koska ne tuovat mukavaa suutuntumaa ruokaan. Punaviinikastikkeen teimme sitruunaruoho-blogin reseptin mukaan. Kastike on ihan älyttömän hyvää, joten kannattaa ehdottomasti testata! Demi-glase kastikepohjan tosin korvasimme 5dl:lla itsetehtyä karitsan lihalientä. Kastikkeessa käytimme samaa punaviiniä kuin mitä nautimme ruoan kanssa. Tästä tulee varmasti yksi vakioreseptejämme!

Illan kruunasimme Nvy Passion Fruit -kuohuviinillä. Tuli koettua aikamoinen yllätys kun kaadoimme juoman lasiin. Olin maistanut ystävänpäivänä kyseistä juotavaa Martinassa, jolloin juoman väri oli punertavaa, mutta nyt juoma oli väriltään keltaista, kuten sen kuuluisikin olla. En edes tahdo tietää mitä litkua minulle on Martinassa juotettu, mutta makukin oli erilaista. Käynti siellä taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

Juustoinen savuporokeitto

1  pieni purjo
1  porkkana
2 rkl  voita
2 rkl  vehnäjauhoja
3 dl  maitoa
5 dl  lihalientä
1 tl  paprikajauhetta
1/2 tl  muskottipähkinää
150 g  juustoraastetta (emmental)
1 1/2 dl  ruokakermaa
100 g kylmäsavuporoa (tai muuta savustettua lihaa)
mustapippuria
persiljaa

Silppua purjo ja leikkaa porkkana tikuiksi. Kuullota purjoa ja porkkanaa voissa. Lisää jauhot ja paista hetki. Sekoita maito joukkoon. Lisää lihaliemi, paprikajauhe sekä muskottipähkinä ja keitä 15 minuuttia.

Lisää ruokakerma ja juustoraaste. Kuumenna kunnes juusto on sulanut kunnolla. Lisää joukkoon suikaleiksi pilkottu poro, mustapippuri ja silputtu persilja. Kummenna vielä muutaman minuutin ajan ja tarjoa.

Valkosipuliperunat kuorineen

1 kg  perunoita
6  valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
1 prk  mustapekka ruokakermaa (myös tavallinen käy)
lisäksi maun mukaan tavallista ruokakermaa


Leikkaa perunat ohuiksi siivuiksi. Pilko valkosipulit. Lado vuokaan kerros perunoita ja päälle valkosipuleita, taas kerros perunoita ja perään valkosipuleita. Kerroksien väliin voi myös laittaa maun mukaan suolaa ja pippuria. Kun kaikki perunat ja valkosipulit on vuoassa, kaada lopuksi päälle purkillinen mustapekka ruokakermaa ja maun mukaan tavallista ruokakermaa, riippuen siitä, millaisesta koostumuksesta pitää.  Paista perunoita 175 asteessa uunissa noin 1 1/2 tunnin ajan.



Sitruunaruohon punaviinikastike

1 plo punaviiniä
1 dl mustaherukkahyytelöä
0,5 dl fariinisokeria
2-3 rkl balsamicoa
2 x 2 dl Demi-glase kastikepohjaa (tämän ja seuraavan korvasimme itsetehdyllä karitsanliemellä)
1/3 – 1/2 plo vasikan fondia
valkosipulin kynsiä
salottisipulia
porkkanaa


Pilko porkkanat ja sipulit karkeiksi paloiksi. Laita kaikki aineet pataan ja keitä hiljalleen 1,5 – 3 tuntia kunnes maku ja koostumus on hyvä. Siivilöi kastikkeeksi.

Muffinsseja, muffinsseja!

Vaikka pääsiäinen on tulossa, niin päätin silti tehdä vähän epäpääsiäismäisiä herkkuja pyhien kunniaksi: mustikka-valkosuklaa muffinsseja! Rakastan valkoista suklaata, joten laitoin muffinsseihin normaalia runsaamman määrän sitä. Lisäksi jätin ne suuriksi palasiksi, joten ne erottuvat hyvin syödessä. Mustikat laitoin taikinaan jäisinä, jotta ne värjäisivät mahdollisimman vähän taikinaa.

Mustikka-valkosuklaa muffinssit

200 g  Voita
2 1/2 dl  Sokeria
3  Munaa
1/2 dl  Maitoa
4 dl  Vehnäjauhoja
1 tl  Leivinjauhetta
1 tl  Vaniljasokeria
200g  Mustikoita
150 g Valkoista suklaata

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Sekoita varovasti käännellen joukkoon mustikat ja suklaa. Laita taikina muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Lyhyt esittäytyminen

Tänään ei vielä esitetä mitään, vaan tänään vasta esittäydytään. Ruokablogi on ollut jo jonkin aikaa pohdinnan alla, ja tänään viimeinkin pääsin ajattelemisesta toteuttamiseen.


Ruokaa on valmistamassa kaksi opiskelijaa, joiden intohimona on ruoka. Lisäksi toinen kirjoittaa tätä blogia, jossa tulen paljastamaan rakkaimmat reseptimme ja kokeilemaan paljon uutta.

Tervetuloa seuraamaan kokkauksiamme!