torstai 20. syyskuuta 2012

Kaalikääryleet




Valmiit kaalikääryleet, näyttävät palaneilta, mutta eivät sitä oikeasti olleet.
Kaalikääryleet on yksi parhaista asioista syksyssä! Tästä huolimatta täydellistä reseptiä ei vielä ole löytynyt. Yleensä ne vanhimmat ja perinteikkäimmät reseptit ovat parhaita, joten päätin kokeilla kääryleitä Mysi Lahtisen reseptillä.

Kääryleiden teko vaati paljon aikaa, koska ne ovat vasta syömävalmiita toisena päivänä. Tämä sopi meidän talouteen mainiosti, koska perjantaina aloitimme kääryleiden valmistamisen ja lauantaina 20km vaelluksen jälkeen tyrkkäsimme yön yli muhentuneet kaalikääryleet uuniin hitaasti lämpenemään. Mikä sen ihananpaa kuin maukas ruoka pitkän ulkoilun jälkeen!

Reseptiin voisin lisätä vielä sen, että kaalin ranka kannattaa leikata veitsellä ohuemmaksi ennen kääryleen käärimistä, koska näin sen saa paremmin rullalle.

Kääryle ennen käärimistä
Kääryleet olivat hyviä, mutta silti joku puuttui. Odotin kääryleistä ihanan siirappisen makeita, mutta ne olivat vähän vaisuja. Riisin sijasta käytin ohrasuurimoita, mutta muuten noudatin ohjetta orjallisesti. Käytin kuohukermaa, kuten reseptissä painotettiin, mutta mielestäni pienempikin määrä olisi riittänyt. Tokan päivän jälkeen pyöräytin kääryleiden päälle runsaasti suolaa ja kaadoin oikein paljon siirappia perään. Kolmantena päivänä kääryleet alkoivat jo vastata paremmin mielikuvaani isoäidin kaalikääryleistä.

Kaalikääryleiden kanssa söimme puolukkahilloa ja suolakurkkuja. Nam!


Kaalikääryleet - Mamma Mia
iso kaalinpää
1/2 kg tavallista jauhelihaa
2 dl kypsää riisiä
4 dl kermaa
siirappia
4 lihaliemikuutiota
valkopippuria
suolaa
2 munaa
voita

Kermaa tarvitaan neljä desilitraa eli kaksi purkillista. Kerma ei saa olla mitään kevytkerman litkua vaan paksua vispikermaa. Jos oikein hirvittää, voi toisen purkin kohdalla panna silmät kiinni. Pois sitä ei saa jättää, muuten kääryleistä tulee vaimon kaalikääryleitä.
Keitä kaalia suolattomassa vedessä sen verran, että lehdet vähän laiskistuvat. Nosta kaalinpää vedestä valumaan äläkä kaada keitinvettä pois. Lehdi kaali. Silppua sisimmät pikkulehdet jauhelihan, munien ja kypsien lihaliemessä keitettyjen riisien joukkoon ja mausta täyte valkopippurilla, suolalla, siirappi- ja kermatilkalla.
Kuumenna korkealaitainen pelti uunissa sillä aikaa, kun kiehautat pari kolme desilitraa kaalinpään keitinveteen tehtyä lihalientä.
Ota pelti uunista ja sulata siinä reilusti voita saman tien. Rullaa kääryleet pellille ja ennen kuin pistät sen uuniin käännä kääryleet nurin niskoin. Paista niitä 225-asteisessa uunissa niin kauan, että ne ovat melkein kärähtämäisillään.
Vedä pelti ulos ja valele kaalikääryleitä langanohuella siirappinorolla ja vähän paksummalla kermalurituksella. Käännä sitten kääryleet ja pane pelti taas uuniin.

Kun toinenkin puoli on valeltu ensimmäisen kerran ja kääryleet taas käännetty, pitää lämpöä vähentää alle 200 asteeseen. Sitten paistetaan, valellaan ja käännellään kermalla ja toisinaan siirapilla, välillä kaalin keitinveteen tehdyllä lihaliemellä ja pannulle valuneella tummankiiltävällä nesteellä.
Parin tunnin kumartelun ja paistamisen jälkeen käännetään lämpö uunista kokonaan pois. Kääryleet jätetään uuniin hautumaan omia aikojaan.
Nyt on keittiössä niin ihana tuoksu, että on ihan pakko maistaa. Kääryleet maistuvat hyvälle, mutta eivät vielä alkuunkaan äidin kaalikääryleille. Niitä saadaan valitettavasti vasta huomenna.
Nosta pelti kylmään paikkaan ja peittele se turvaan. Pane kupillinen kaalinkeittovettä jääkaappiin ja heitä loput menemään.
Lykkää pelti sitten huomenna hyvissä ajoin ennen päivällisaikaa uuniin, valeltuasi kääryleitä sitä ennen jääkaapissa olleella kaalivesitilkkasella ja kermalla. Kuumenna kääryleitä miedossa lämmössä. Silloin ne saavat sen oikean, äidin kaalikääryleiden maun.
Kootut kokkaukset, Mysi Lahtinen, Otava, 1991

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti