Kana-sinihomejuustosalaatti

En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan blogiini kanasalaatin ohjeen. Kanasalaatti on nimittäin sellainen, josta melkein kaikilla on oma versionsa ja siihen voi laittaa oikeastaan melkein mitä vain. Mekin teimme pitkään kana-pasta-salaattia johon tuli laitettua melkein mitä vain kaapista löytyi perus kasviksien ja pastan sekaan.

Kuukausi sitten olimme vierailulla setäni luona ja illalla he tarjosivat meille kanasalaattia, joka oli erittäin hyvää. Olin jo kirjoittamassa tähän pitkän selostuksen siitä, miksi salaatti oli niin hyvää, mutta turhaan selitän -- kokeilkaa itse! Sen verran vain hehkutan,  että kastike kruunaa koko yhdistelmän.

Kanasta vielä sen verran, että me käytimme maustamatonta kanaa, koska en tykkää kauppojen valmiiksi marinoiduista lihoista. Kanan annoimme marinoitua muutaman tunnin suunnilleen seuraavanlaisessa seoksessa: sitruunaa, suolaa, pippuria, satunnaisia mausteita kaapista ja oliiviöljyä maun mukaan.

Jos et tykkää sinihomejuustosta, niin korvaa se vaikka vuohenjuustolla tai fetalla. 

Kana-sinihomejuustosalaatti

Kastike salaatille:
Noin puolikas sitruuna puristettuna
Loraus oliiviöljyä
Ripaus sokeria
Sopivasti suolaa
Pari pyöräytystä pippurimyllystä
Valkosipulia tai valkosipulijauhetta, jos haluaa

Salaatti:
Salaattia
Rucolaa
Haluamasi kasviksia (meillä oli kurkkua, tomaattia ja paprikaa)
Persikkaa tai nektariinia
Sinihomejuustoa
Kanaa

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Asettele salaatin ainekset kauniisti lautaselle. Kaada kastike päälle ja nauti!

Simpukoita merimiehen tapaan ja pieni muistelu Bruggestä

Olin 2010 pari päivää yksin Belgian Bruggessä ja muistan niin elävästi yhden herkkulounaan pienessä Belgialaisessa bistrossa. Olin kävellyt koko aamupäivän koleassa joulukuisessa säässä tutustuen sympaattiseen kaupunkiin ja minulla alkoi olla jo kova nälkä. Lounaspaikaksi löysin sivukujalta bistron, jossa oli pääasiassa paikallisia lounastamassa. Simpukoita olen elämäni aikana syönyt eri ruokien yhteydessä, mutta en siten, että ne ovat annoksen pääraaka-aine. Olin nähnyt Brysselissä ja Bruggeessä simpukoita jo monen ravintolan ruokalistalla, joten viimeinkin päätin kokeilla niitä. Listalla oli erilaisesti valmistettuja simpukoita, mutta valitsin sen perinteisimmän, eli simpukat merimiehen tapaan. Istuin yksin nurkkapöydässä ja vieressäni oli iso seurue naisia viettämässä yhden syntymäpäivää. Odotellessani ruokaa ja kuunnellessani naisten iloista hölötystä minulle tuli hetkeksi erittäin yksinäinen olo. Aloin kaivata kotona olevaa poikaystävääni ja kavereitani joille jutella. Olin ollut Englannissa ystäväni luona ja olin menossa Ranskaan tapaamaan äitiäni, joten pääasiassa reissussani minulla oli koko ajan matkaseuraa. Kun olin juuri sopivasti syventynyt opaskirjaani, niin eteeni tuotiin iso vihreä kattilallinen sinisimpukoita, kulhollinen ronskeja ja rapeita ranskiksia sekä kupillinen majoneesia. Simpukat olivat erittäin maukkaita ja liemi oli super herkullinen. Ranskalaisetkin sopivat jollain oudolla tavalla simpukoiden seuraksi. Syödessäni simpukoita tajusin, että miten ihanaa ja ainutlaatuista kaikki oli. Harvoin sitä saa istua syömässä herkullista ruokaa ilman minkään sortin kiirettä. Yksin oleminenkin alkoi tuntua taas ihanalta, koska sain suunnitella koko päivän oman mieleni mukaan eikä tarvinnut miettiä ketään muuta kuin itseäni. Varmaan kulunut sanonta pätee tuohonkin muistoon: hyvä ruoka, parempi mieli.

Joulukuinen Brugge

Moules marinière eli simpukoita merimiehen tapaan on klassinen ja herkullinen, mutta yksinkertainen resepti sinisimpukoille. Ruoka on helppo ja nopea valmistaa: minä tein sen valmiiksi sillä aikaa kun poikaystäväni oli käyttämässä koiraamme. Eniten vaivaa kului sinisimpukoiden pesemiseen ja raaputtamiseen. Meillä ei ollut ranskalaisia ja majoneesia seurana, koska söimme simpukoita alkupalaksi. Jos simpukoiden on tarkoitus olla pääruoka, niin suosittelen niiden tarjoamista, jotta ruoasta tulee ruokaisampi ja tasapainoisempi. Vaalea leipä on myös hyvä, koska sen avulla saa syötyä herkullisen liemen. Ohje on Hans Välimäen kirjasta Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan.

Tärkeintä annoksen valmistamisessa on, että simpukat ovat tuoreita. Pestessäsi simpukoita poista ne yksilöt, jotka eivät sulkeudu tai jotka ovat rikki. Keittämisen jälkeen poista taas ne, jotka eivät ole auenneet.


Sinisimpukoita merimiehen tapaan

1 1/2 kg sinisimpukoita
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl voita
1 dl kalalientä
2 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
2 rkl persiljasilppua

Pese ja raaputa simpukat huolellisesti ja poista ne, joiden kuoret eivät sulkeudu. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi suuressa kattilassa ja hauduta sipulit voissa pehmeiksi. Lisää kalaliemi ja viini, mausta suolalla ja pippurilla. Kun liemi kiehuu, lisää kattilaan simpukat ja keitä kovalla lämmöllä kannen alla noin 3 minuuttia, kattilaa välillä ravistellen. Simpukat ovat valmiita, kun kuoret ovat auenneet: poista aukeamattomat simpukat. Lisää hienonnettu persilja. Annostele simpukat lautasille ja kaada keitinliemi päälle. Tarjoile erikseen ranskalaisia perunoita ja majoneesia.

Ihana liemi

Suolakuoressa kypsennetty kala

Olin jo pidemmän aikaan suunnitellut kalan kypsennystä suolakuoressa, koska olin kuullut kalasta tulevan näin mehevämpää. Jotenkin sen tekeminen oli aina vain jäänyt. Pari viikkoa sitten näin Hansin matkassa -sarjassa kuinka hän valmisti kalaa kyseisellä menetelmällä, joten päätin viimeinkin toteuttaa suunnitelmani. Sarjasta intoutuneena kaivoin hyllystä Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan -kirjan, josta resepti löytyy. 

Uunista tullut kala ja kalpea suolakuori

Kalaksi hankimme nieriän, joka on muuten ehkä maailman parasta savustettuna. Suolakuoressa oleva kala vastasi odotuksiani, koska se oli todella mehevää ja maukasta. Suolaa kannattaa varata runsaasti, koska sitä menee kuoreen paljon. Ainoa pieni epäonnistuminen oli suolakuori, koska se oli liian heikko verrattuna telkkarissa nähtyihin suolakuoriin. En usko, että se vaikutti kalan makuun ja valmistumiseen, mutta jotenkin odotimme kovaa ja paksua suolakuorta, jonka rikkomiseen tarvitsisi järeämpiä aseita. Sinänsä hyvä että kuori oli helposti poistettavissa, mutta pieni vaivannäkö ja puuhastelu silloin tällöin ruoan eteen tekee ruokakokemuksesta jotenkin erikoisemman. Kuulostaapa hölmöltä, mutta jotenkin se puuhastelu tuo oman ulottuvuuden ruokailuun. No, joka tapauksessa luulen ongelmana olleen se, että pirskottelimme liian vähän vettä suolan päälle, suolaa nimittäin oli tarpeeksi. Seuraavalla kerralla aion kokeilla valkuaista, koska luulen sen tekevän kuoresta kovemman kuin mitä vesi tekee.

Kala täytettynä

Vielä lopuksi lainaus kirjasta: "Ja kyllä -- vaikka kala kypsyy suolakuoressa, se on silti suolattava ennen uuniin laittamista."


Suolakuoressa kypsennetty kala

1-2 kg:n painoinen kala
karkeaa merisuolaa paljon
mustapippuria
sitruunamehua
yrttejä (rosmariinia, timjamia, basilikaa, kevätsipulia...)
vettä tai valkuaista

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Perkaa kala ja poista kidukset mutta älä suomusta, sillä suomut pitävät lihan mehukkaana. Huuhtele ja pyyhi kuivaksi talouspaperilla. Ripottele vatsaonteloon merisuolaa ja pippuria, mausta sitruunamehulla ja silputuilla tuoreilla yrteillä.

Levitä uunivuoan pohjalle noin sentin kerros karkeaa merisuolaa, aseta kala sen päälle ja peitä kunnon kerroksella suolaa. Ripottele merisuolan päälle hieman vettä, joka kovettaa ja sitoo suolan. Vaihtoehtoisesti leivät päälle valkuainen.

Nosta vuoka uuniin ja paista keskitasolla noin tunti, pienemmille kaloille riittää 35-40 minuuttia. Anna kalan levätä uunista ottamisen jälkeen 10 minuuttia ja kopauta suolakuori sen jälkeen auki. Irrota nahka ja tarjoa kala höyryävän kuumana.

Toscakakku

Pari viikkoa sitten tein toscakakkua Kinuskikissan reseptillä. Meillä ei ollut ruokokidesiirappia, joten vaihdoin sen ruokokidesokeriin. Lisäksi lisäsin pohjaan purkin ananasmurskaa, koska se on aikaisemmin tuonut mehevyyttä muuten aika tylsään pohjaan. Mielestäni lopputuloksena oli liian makea kakku, mutta muut syöjät kyllä kehuivat sitä hyväksi. Alla olevaan reseptiin laitoin 1/2 dl vähemmän sokeria kuin itse laitoin, jotta kakusta ei tulisi niin makea. 

Toinen moka kakussa oli se, että keskusta pohjasta jäi hieman raa'aksi. Yleensä raaka taikina on ällöttävää, mutta jotenkin se ei haitannut niin paljoa toscakakussa. Minä paistoin kakkua noin 20 minuuttia, joten laitoin alla olevaan ohjeeseen ohjeelliseksi ajaksi 20-25 minuuttia.

Kuorrute ja pohja jäähtymässä

Pari päivää sitten näin Sikke Sumarin ohjeen toscakakulle, joka vaikutti hyvältä. Ehkä sitten ensi kerralla kokeilen sitä onnistuneemman toscakakun toivossa.


Toscakakku

Pohja:
150 g voita tai margariinia
1 dl ruokokidesokeria (tavallinen hienosokerikin käy)
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 dl maitoa
1 purkki ananasmurskaa

Kuorrutus:
100 g voita
150 g mantelilastuja
1 ½ dl ruokokidesokeria
1 ½ dl kermaa


Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele reunat.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.

Lisää munat yksitellen nopeasti sekoittaen. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma keskenään. Lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää ananasmurska.

Kaada taikina vuokaan. Kypsennä 180 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Valmista kuorrutus pohjan paistuessa. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia.

Jäähdyttele kuorrutetta, kunnes se muuttuu paksummaksi, mutta on yhä levittyvää. Voit nopeuttaa jäähtymistä kylmässä vesihauteessa. Näin seos ei valu vuoan ja pohjan reunojen väliin. Levitä kuorrute pohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Irrota vuoan reunus ja siirrä kakku tarjoilulautaselle.

Paahdettu tomaattikeitto

Joskus kun alkaa tehdä mieli jotain herkullista ja maukasta, mutta kevyttä, niin teen paahdettua tomaattikeittoa. Sen tekeminen on erittäin helppoa ja mikä ihana tuoksu keittiöön leivääkään kun tomaatit ja sipulit ovat uunissa paahtumassa. Kaiken lisäksi lopputulos on uskomattoman maukas.  Paahdetun tomaattikeiton resepti on pippurimylly-blogista. Reseptistä tulee vain 2 annosta, joten usein teemme kerralla jopa kolminkertaisen annoksen, koska keiton maku ei huonone uudelleen lämmityksestä.

Yleensä laitamme sekaan pari ruokalusikallista smetanaa joka pehmentää ihanasti paahdettujen tomaattien vahvaa makua. Toisinaan myös paahdettu ruisleipä menee kyytipoikana. Tällä kertaa päätin tuunata keittoa vähän ruokaisammaksi, joten pilkoin sekaan edellisenä päivänä tehtyjä lihapullia ja päälle laitoin rucolaa. Lihapullat ja rucola sopivat keittoon paremmin kuin osasin kuvitellakaan.

Paahdettu tomaattikeitto

(2 annosta)

4 isoa tomaattia
15 kirsikkatomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
5 dl kasvislientä
tuoretta basilikaa, sokeria
balsamiviinietikkaa
(ruokakermaa)
fetajuustoa

Leikkaa tomaatit kahtia ja viipaloi sipuli. Asettele tomaatinpuolikkaat, sipuli ja valkosipulinkynnet uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele niiden päälle oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Paahda 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Kuumenna sitten kasvisliemi kattilassa ja kippaa sekaan paahdetut tomaatit ja sipulit. Keittele 20-30 minuuttia ja soseuta sitten keitto sauvasekoittimella. Laita takaisin liedelle ja kiehauta, mausta basilikalla, sokerilla ja balsamiviinietikalla.  Lisää joukkoon ruokakermaa maun mukaan tasoittamaan makua. Murustele annosten päälle fetajuustoa.

Paistettua sorsaa ja sienikastiketta

Saimme serkultani pari valmiiksi paloiteltua sorsaa, koska olimme kesällä auttaneet häntä rakentamaan sorsastuskoppia mökillemme. Olen kerran ollut mukana valmistamassa sorsaa, mutta tästä on aikaa ja minä valmistin lähinnä lisäkkeitä. Serkkuni antoi onneksi helpon, hyvän ja simppelin ohjeen sen valmistamiseen ja sorsasta tuli onnistunutta.

Rintapalat lämpenemässä

Sorsan kannattaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Rintafileen paistaminen kannattaa aloittaa vasta kun kastike ja lisukkeet alkavat olla valmiita. Joissain resepteissä sorsa laitetaan paistamisen jälkeen uuniin, mutta me paistoimme sen vain pannulla kuumassa voissa. Sorsa kannattaa jättää roseeksi, jotta siitä ei tule liian kuivaa. Sopiva sisälämpötila on noin 57-60 astetta, joten sorsaa kannattaa paistaa vain joitakin minuutteja per puoli. Paistamisen jälkeen sorsa kannattaa kääräistä folioon ja antaa vetäytyä 15 minuutin ajan ennen leikkaamista. Siitä missä vaiheessa liha maustetaan on olemassa varmasti montaa eri koulukuntaa. Me maustoimme lihan suolalla ja pippurilla paistamisen jälkeen, juuri ennen rintapalojen käärimistä folioon.

Ihana serkkuni toi myös kuivattuja suppilovahveroita, joten keitimme sorsan seuraksi sorsan siipiluista ja -lihoista sienikastikkeen. Lihojen ja luiden kannattaa antaa hiljalleen kiehua vedessä sipulien kanssa parin tunnin ajan, jotta kaikki maut irtoavat liemeen ja tekevät näin kastikkeesta maukkaamman. Liemi alkaa olla tarpeeksi kiehunutta kun lihat irtoavat helposti luista.

Liemi keittymässä

Mureaksi keittyneet lihat kannattaa pilkkoa valmiin sienikastikkeen sekaan, koska ne tuovat makua ja turhaan heittää hyvää lihaa hukkaan. Mielestäni paras sienikastike syntyy kun sen maustaa sherryllä, mutta nyt jätimme sen pois, jotta sienten ja sorsan maku pääsisi mahdollisimman hyvin esiin. Pakko myöntää, että tämä luista keitetty kastike on kyllä kova kilpailija tuolle mainitsemalleni sienikastikkeelle.



Suppilovahverokastike sorsalle

sorsan siipiluut lihoineen
1 sipuli
1 valkosipuli
vettä
laakerinlehti
kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
voita
vehnäjauhoja
kermaa
suolaa
pippuria

Laita siivet kattilaan pilkottujen sipuleiden ja laakerinlehden kanssa. Kaada päälle vettä niin, että ainekset peittyvät hyvin. Kiehauta liemi ja anna sen poreilla hiljalleen miedolla lämmöllä parin tunnin ajan. Lisää vettä tarvittaessa. Kuivat suppilovahverot on hyvä laittaa jos tässä vaiheessa veteen likoamaan. Ei siis liemeen vaan ihan erilliseen vesiastiaan.

Kun liha irtoaa luista helposti, siivilöi liemi talteen. Irrota lihat luista ja pilko mureat lihat pieniksi.

Laita nokare voita kattilaan. Paista sieniä kuumenneessa voissa hetken verran ja lisää päälle hieman jauhoja. Lisää pilkotut lihat ja kaada liemi kattilaan. Lisää kermaa sen verran, että kastikkeen koostumuksesta tulee sopiva. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valkosuklaakakku browniella

Kodin Kuvalehden sivuilta löytyi maukkaan kuuloinen valkosuklaakakku resepti, jossa pohja oli suklaabrownieta. Käsittääkseni resepti oli voittanut Kodin Kuvalehden suklaaherkkukilpailun, eikä ihmekään, koska kakku oli herkullista!

Browniepohja vadelmilla odottamassa valkosuklaakerrosta

Kerroksien väliin tuli vadelmia, jotka toivat kakkuun mukavasti kirpeyttä ja raikkautta. Minä rakastan hedelmiä ja marjoja jälkiruoissa, joten vadelmat sopivat minun makuuni erittäin hyvin. Ohje kehotti tarjoamaan kakun marjojen kanssa, mutta ylimääräiset marjat jäivät kauppaan, joten kakku tuli syötyä ihan sellaisenaan. Voisin kuvitella marjojen sopivan kakun kanssa oikein hyvin, mutta hyvin se maistui ilmankin niitä.

Kakun tulee olla jääkaapissa yön yli ja tämä kyllä kannattaa. Tein kakun aamupäivästä ja iltapäivästä oli jo pakko maistaa kakkua. Seuraavana päivänä kakku maistui vieläkin herkullisemmalta, joten malttakaa olla syömättä kakkua tekopäivänä.


Valkosuklaakakku browniella

Brownie-kerros100 g voita
100 g tummaa suklaata (70%)
2 munaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta (esim. VanHouten)
¾ dl vehnäjauhoja (AnniHelena)
2 dl vadelmia

Juustokakkukerros100 g valkosuklaata
1 prk (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (200 g) ranskankermaa
2 munaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
pari tippaa vaniljauutetta (oman maun mukaan, kannattaa maistella)

1. Leikkaa 24–26 senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele halutessasi kevyesti.

2. Sulata tumma suklaa ja voi miedolla lämmöllä hellalla kattilassa. Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi kaakaojauhe jauhoihin. Lisää muna-sokeriseokseen sula voi-suklaaseos. Sekoita varovasti. Nostele varovasti joukkoon jauhot.

3. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele päälle vadelmat. Paista uunin alatasolla 175 asteessa 15 minuuttia.

4. Valmista sinä aikana juustokakkuseos. Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma notkeaksi. Lisää joukkoon munat yksi kerrallaan. Sekoita massaan sokeri, vaniljasokeri ja vaniljauutetta. Sekoita sulaan suklaaseen lusikallinen juustoseosta ja vasta sen jälkeen sekoita nopeasti suklaa lopun juustoseoksen joukkoon.

5. Ota vartin jälkeen brownie uunista ja laske lämpötila 160 asteeseen. Kaada juustoseos brownien päälle ja jatka paistamista, kunnes juustoseos ei ole enää juoksevaa, noin puoli tuntia. Kokeiltaessa tutisee kevyesti. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa yön yli.

6. Leikkaa kakun reunat irti vuoan seinämistä ohutteräisellä veitsellä ja nosta kakku tarjoiluvadille. Tarjoile marjojen kera.

Ohje Minna Salin

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

Punajuuri-vuohenjuustopaistos sopii niin hyvin pimeneviin syysiltoihin. Olen vasta viimevuosina alkanut tykätä sekä vuohenjuustosta että punajuuresta, joten paistos on eräänlainen supercombo minun makuuni. Minulla nimittäin on tapana, että kun alan tykätä jostain uudesta ruoasta, niin sitten tykkään siitä ihan liikaa. Joskus teininä aloin tykätä aurinkokuivatuista tomaateista ja sen jälkeen söin niitä ihan koko ajan. Muutama vuosi sitten aloin tykätä artisokista ja nykyään syön niitä viikoittain. Vuohenjuusto on toinen nykyinen suosikki, joten uuden herkun punajuuren kanssa se on ehdoton hitti. Kaiken lisäksi vuoka on uskomattoman helppo tehdä. Resepti on mustapippuri.fi sivustolta. 

Punajuuri-vuohenjuustopaistos
4:lle hengelle

500 g kuorittuja kokonaisia punajuuria
1 rkl hunajaa
2 oksaa tuoretta rosmariinia
1-2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 dl kuohukermaa
200 g vuohenjuustoa (esim. Riblaire)

viimeistelyyn:
tuoretta rosmariinia

Raasta punajuuret raastimen karkeimmalla terällä. Sekoita kulhossa raasteen joukkoon hunaja, hienonnettu rosmariini, suola sekä mustapippuri. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Kaada päälle kuohukerma. Murenna vuoan pinnalle vuohenjuusto. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Anna vetäytyä n. 15 minuuttia foliossa ennen tarjoilua.

Punaviinivoi

Torstai ja hesari on ihana yhdistelmä. Sitä aina odottaa yhtä innolla uusia ruoka-osion reseptejä. Kesällä luin hyvältä vaikuttavan reseptin punaviinivoille. Voinappeja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt itse ja niistä minulle tulee lähinnä mieleen lapsuus ja pitkät automatkat, jolloin pysähdyimme syömään huoltoasemalle lasten lehtipihvit ranskalaisilla. Hesarin resepti kuulosti kuitenkin sen verran houkuttelevalta, että oli pakko kokeilla.

Punaviinivoi onnistui mielestäni hyvin. Konjakkia ei ollut kaapissa, mutta korvasimme sen calvadoksella. Punaiset sipulipalat ja virheät yrtit toivat voihin mukavaa väriä. Maku oli myös oikein hyvä. Harmi että kesä ja grillikausi on jo ohi, koska voisin kuvitella punaviinivoin sopivan todella hyvin grillatun lihan kanssa.

Punaviinivoi

1 pieni punasipuli
2 kuorittua valkosipulinkynttä
1 1/2 dl punaviiniä
300 g voita
1 ruukku leikattua persiljaa
2 rkl leikattua timjamia
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl konjakkia

Ota voi hyvissä ajoin pehmenemään huoneenlämpöön. Kuori ja hienonna punasipuli pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kaada viini kattilaan ja lisää sipulit. Anna kiehua, kunnes jäljellä on noin puoli desiä nestettä, ja anna sen jäähtyä.

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja punaviini-sipuliseos keskenään hyvin vatkaten. Lisää joukkoon hienonnetut yrtit, mustapippuri ja konjakki. Kääri tangoksi voipaperin tai kelmun avulla ja siirrä jääkaappiin jäähtymään. Anna voin kovettua kunnolla. Leikkaa kylmästä punaviinivoista napit pihvien päälle.

Passionhedelmä creme brulee

Creme brulee on yksi suosikkijälkiruoistamme. Rosmariini on ollut yksi parhaista mausteista kyseiseen jälkiruokaan, mutta yksi päivä näin ilta-sanomia selaillessani version johon tuli thaibasilikaa ja passionhedelmää. Minun oli aivan pakko repiä resepti talteen, koska passionhedelmä on vaan niiiiiiin hyvää, thaibasilikasta puhumattakaan. 

Meillä on tohotin jolla sulatamme ja ruskistamme sokerin lopuksi. Tohottimen käyttö on helppoa ja hauskaa, mutta sokeria ruskistaessa tulee olla malttia, koska sokeri palaa helpolla. Jos sinulle ei ole tohotinta, niin creme bruleen tekeminen onnistuu silti. Sokerin voi nimittäin laittaa uunin grillivastusten alle ruskistumaan. Kannattaa kuitenkin kurkkia varsinkin loppuvaiheessa uuniin, koska palava sokeri ei maistu hyvältä. 

Passionhedelmä creme brulee

6 annosta

1 vaniljatanko 

nippu thaibasilikaa 

3,3 dl kuohukermaa 

1 dl punaista maitoa 

4 keltuaista 

½ dl sokeria 

3 passionhedelmää 

Päälle: 

sokeria

Annosvuoat menossa uuniin

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaavi siemenet. Laita siemenet, tanko ja basilika varsineen kattilaan yhdessä kerman ja maidon kanssa. Kuumenna seos hitaasti kiehumispisteeseen. Nosta kattila levyltä ja anna hautua hetken aikaa.

Yhdistä kulhossa keltuaiset ja sokeri, vatkaa niitä kevyesti. Kuumenna kermamaito seos uudestaan ja kaada neste siivilän läpi munamassan joukkoon ohuena nauhana. Sekoita koko ajan hyvin, mutta älä vatkaa liikaa ettei pinnalle muodostu vaahtoa.

Lusikoi passionhedelmistä hedelmäliha annosvuokien pohjalle. Kaada neste päälle. Nosta annosvuoat syvään uunivuokaan ja siirrä uuniin. Kaada uunivuokaan kiehuvaa vettä niin paljon, että se ulottuu annosvuokien puoliväliin. Kypsennä vuokia uunin alaosassa 190 asteessa noin 30–40 minuuttia.

Ota vuoka uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä. Jäähdytä annosvuoat ja nosta ne jääkaappiin hyytymään yön yli.

Ripottele pinnalle sokeria juuri ennen tarjoilua. Paahda jälkiruokiin karamellimainen, rapea pinta kaasupolttimella.

Blinit

Poikaystäväni rakastaa mätiä smetanan ja sipulin kera, joten niitä tulee syötyä aika usein. Blinejä olemme joitakin kertoja tehneet mädin kaveriksi, mutta ne ovat aina onnistuneet suhteellisen huonosti. Kerran teimme siten, että taikinaan tuli käydä yön yli jääkaapissa ja näin saada se blinien tietty maku. Toisella kerralla käytimme bulgarian jogurttia taikinassa. Kumpikaan tapa ei ole osoittautunut hyväksi, joten tällä kertaa kokeilimme taas uutta reseptiä. Onneksi kokeilimme, koska nyt blineistä tuli todella maukkaita, vaikka ensimmäisellä valmistuskerralla unohdimme taikinasta pois vaahdotetun valkuaisen. Blinit Strömsön tapaan -resepti löytyi Ylen sivuilta. Kannattaa käyttää paistamiseen runsaasti voita, jotta blineistä tulee ihanan rapsakoita.

Minä puolestaan rakastan kun pöydässä on paljon erilaista naposteltavaa, joten seuralaisia blineille oli runsaasti. Mätejä oli kolmenlaista: lohen, siian ja merilevästä valmistettua mustaa "mätiä". Näiden seurana oli tietenkin smetanaa, punasipulia ja mustapippuria. Paria päivää aikaisemmin olimme graavanneet lohta kahdella tapaa, joten sitä oli myös tarjolla. Lisäksi oli savusimpukoita, cocktailkurkkuja, artisokansydämiä, pepperoneja, säilöttyä mustekalaa, kasvistikkuja ja dippiä niiden kanssa. Seuraksi vielä mereneläville sopiva valkkari, hyvä seura ja ilta on taattu!



Blinit:

10 g hiivaa
2 ½ dl kädenlämpöistä maitoa
1 ½ dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
¾ dl kermaviiliä
1 munankeltuainen
1 maustemitta suolaa
1 munanvalkuainen
hieman voita

Murenna hiiva maitoon. Lisää jauhot, kermaviili, keltuainen ja suola. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Vatkaa sillä aikaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Sekoita se varovasti taikinaan. Jos teet taikinan etukäteen, vaahdota valkuainen ja lisää se vasta juuri ennen paistamista. Paista blinit pienessä määrässä voita lettupannulla.

Kungfu Girl Riesling

Nimen lisäksi myös etiketti kiinnittää huomiota

Aivan pakko hehkuttaa! Kesällä tuli törmättyä Kungfu Girl -valkoviiniin ravintola sipulissa ja KOM-ravintolassa. Yleensä en niin piittaa valkoviinistä, mutta tämä oli erittäin hyvää. Alkosta tuotetta tuli kyseltyä, mutta kesällä sitä ei vielä valikoimassa ollut. Pari viikkoa sitten satuimme kysymään tuotteen tilausmahdollisuutta Alkon kautta ja yllätykseksemme saimme kuulla, että tuote oli tullut valikoimaan muutamaa päivää aikaisemmin!

Viiniä kuvataan puolikuivaksi, erittäin hapokkaaksi, makean limettiseksi, päärynäiseksi, kevyen hunajameloniseksi ja mineraaliseksi. Se sopii hyvin aasialaisen ruoan kanssa, mutta myös kanan, vähärasvaisen kalan ja grilliruoan kanssa. Hintaa viinillä on 14,98 euroa, mutta mielestäni se on hintansa arvoinen. Suosittelen kokeilemaan jos hyvä valkoviini vähänkin kiinnostaa. Nyt pitääkin keksiä joku hyvä aasialainen ruoka jonka seuraksi viinitelineessä odottavan pullon voisi korkata!